Selitys maata koskevasta päätöslauselmasta naisista, rauhasta ja turvallisuudesta
Jatkuvasti kasvava tutkimuspohja on nyt tunnustanut naisten osallistumisen tärkeyden rauhan- ja turvallisuuskysymyksiin pitkän aikavälin vakauden saavuttamiseksi. Tämä tunnustus johtuu kansainvälisten järjestöjen, kansallisten hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan pyrkimyksistä ympäri maailmaa vahvistaa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 hyväksymäksi naiset, rauha ja turvallisuusagenda.
Kansainvälinen yhteisö juhli lokakuussa 2020 YK: n turvallisuusneuvoston päätöslauselman (YK) päätöslauselman 1325 ja sen kahden vuosikymmenen ponnisteluja naisten ja heidän näkemystensä integroimiseksi rauhaan ja turvallisuuteen.
Vuonna 2000 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto (UNSC) tunnusti muodollisesti päätöslauselman 1325 luomalla sodankäynnin muuttuvan luonteen, jossa siviilejä kohdellaan yhä enemmän ja naiset jätetään edelleen osallistumatta rauhanprosesseihin.
Päätöslauselmassa käsitellään erityisesti sitä, miten väkivaltaiset konfliktit ja sota vaikuttavat naisiin ja tyttöihin suhteettomasti, ja tunnustetaan naisten ratkaiseva rooli rauhanrakentamisessa. YK: n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1325 vahvistetaan, että rauha- ja turvallisuuspyrkimykset ovat kestävämpiä, kun naiset ovat tasavertaisia kumppaneita väkivaltaisten konfliktien ehkäisemisessä, avun toimittamisessa ja toipumisessa sekä kestävän rauhan luomisessa.
Alla on johdanto katsaus YK: n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1325 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta, mukaan lukien sen merkitys ja sisältö. Se hyödyntää myös USIP -julkaisuja, -työkaluja ja multimediaa tarjotakseen konkreettisia esimerkkejä ja sisältää linkkejä ulkopuolisiin resursseihin lisätutkimuksia varten.
Miten YK: n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 syntyi?
YK: n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 hyväksyttiin sekä kansalaisyhteiskunnan että Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltioiden sitoutumisen ja näkemyksen perusteella puuttua poliittiseen aukkoon, joka koskee naisten roolin huomioon ottamista rauhanrakentamisessa ja konfliktien pitkän aikavälin vaikutuksia heidän elämäänsä. Ennen sen hyväksymistä puolustettiin useita suuria maailmanlaajuisia konferensseja ja toimintakehyksiä, joilla pyrittiin edistämään naisten ja tyttöjen oikeuksia.
Vuodesta 1975 lähtien Yhdistyneet Kansakunnat kutsui koolle maailmankonferensseja sukupuolten tasa -arvon nostamiseksi maailmanlaajuisesti. Vuonna 1995 neljäs naisten maailmankonferenssi antoi Pekingin julistuksen ja foorumin, jonka keskeiset tavoitteet edistivät naisten roolia rauhanteossa.
Koalitio naisista ja kansainvälisestä rauhasta ja turvallisuudesta muodostettiin vastauksena, ja siitä tuli tärkein lobbaaja YK: n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 luomisessa. Vuonna 2000 koalition ponnistelut toteutui, kun Namibia toimi turvallisuusneuvoston puheenjohtajana ja piti avoimen istunnon naisista, Rauha ja turvallisuus. Tämän istunnon aikana YK: n turvallisuusneuvosto myönsi sodankäynnin muuttuvan luonteen, jossa siviilejä kohdennetaan yhä enemmän ja naiset jätetään edelleen osallistumatta rauhanprosesseihin, mikä johti YK: n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 hyväksymiseen.